Välillä oli todella raskaita päiviä, kun tuntui että poika vaan itkee ja itkee.
Se olo kun et voi auttaa..se tuntuu niin pahalta.
Välillä tuntuu että voimat alkavat mennä, mutta kuitenkin sitä aina jaksaa pienen rakkaan lapsensa vuoksi.
Enkä ole itseäni niin väsyneeksi tuntenut, että jotakin apua tarvitsisin. Ajattelen aina että tämän on ohimenevä vaihe, eikä kestä loputtomiin.
Kertaakaan en ole poikaa raaskinut antaa yökylään.
Muutaman kerran pojan iso-mummi on käynyt pienellä kävelylenkillä päivällä, jolloin olen saanut "omaa" aikaa.
Kerran myös muutaman tunnin verran poika oli iso-mummilla kylässä, että saimme katsoa miehen kanssa elokuvaa kahdestaan, mutta parin tunnin päästä tuli soitto, että poika vain itkee eikä rauhoitu millään.
Sitten haettiin poika mieheni kanssa kotiin, vähän syliteltiin ja siihen se pieni sitten rauhoittui ja alkoi yö unille.
 |
| Aina ei voi hymyilyttää |
Päätin viedä pojan lääkäriin, itkuisuuden takia.
Lääkäri painotti kokoajan että kyseessä olisi vain koliikki, mutta vaadin silti ottamaan maitoallergia testit.
Noh testit olivat negatiiviset (onneksi), aloin toivoa että kyse olisikin vain koliikista.
Kokeilimme vaihtaa maitomerkkiä nannista tutteliin ja jätin myös pariksi päiväksi D-vitamiinit, jos sattuisi että niissä olisi ollut jokin aine joka ei sovellu pojan vatsalle.
Jesh! se auttoi. Poika oli paljon iloisempi ja vähemmän itkuinen, eikä kipristellyt vatsaansa kokoajan.
Parin päivän päästä aloin antamaan jälleen D-vitamiinia, kun ajattelin että kyse olisi vain maidosta.
Ei! Se alkoi taas. Annoin aamulla D-vitamiinit ja poika aloitti n. 30min päästä kamalan huudon jota kesti koko päivän ajan. Seuraavana päivänä sama juttu, mutta annoin nyt vitamiinit illalla, siihen asti poika oli iloinen ja hyväntuulinen.
Mutta tippojen jälkeen taas itkuinen, enkä saanut millään nukutettua yöunille.
Soitin neuvolaan ja keskustelin asiasta.
Päätettiin kokeilla vesipohjaisia tippoja.
Reaktio oli aivan samanlainen kuin aiemmin, niimpä kokeilin läpi apteekin kaikki D-vitamiini tipat, huomaamatta mitään eroa.
Soitin lääkärille ja kyselin että voisiko poika olla yliherkkä D-vitamiinille (olin lukenut että se on mahdollista).
Lääkäri tokaisit että ei ole mahdollista, se on vain koliikkia ja menee ohi. Tivasin että mitenniin ei ole mahdollista? Ja selitin että ohjeselostuksessakin lukee, että jos olet herkkä D-vitamiinille, niin sitä ei tulisi käyttää.
Mutta lääkäri pisti vastaan, että se ei ole mahdollista.
Soitin neuvolaan ja selitin tilanteen. Sain ohjeeksi olla viikon antamatta vitamiineja ollenkaan, jonka jälkeen aloittaa käyttäminen vain 1 tippa päivässä alkuun menetelmällä.
Nyt ollaan oltu vajaa viikko käyttämättä, mutta poika on kyllä jonkin verran itkeskellyt taas, mutta ei kyllä läheskään samallalailla kuin ennen.
Olen melko varma että jokin noissa vitamiineissa nyt on joka pojan masua ärsyttää.
Mutta odotellaan nyt vielä muutama päivä ja katsotaan miten reagoi kun tipat otetaan uudestaan käyttöön.
 |
| Nyt poikaa naurattaa <3 Liekö vika oikeastikkin D-vitamiinissa? o.O |
Edesvastuutonta miettiä edes että jättää noin pienen hoitoon ilman isää tai äitiä, itse olen kolmen lapsen äiti ja annoin heidät hoitoon ekan kerran vasta vuoden ikäisenä (kun kiinteät aloitettiin) Jotkut vauvat vain itkevät, se on koliikkia. Tuon ikäisellä ei allergiat näy testeissä, pitäisi äitin sen verran luottaa lääkäreihin. Tsemppiä jatkoon, muistakaa olla pikkuisen läsnä
VastaaPoistaEi ole minun mielestä edesvastuutonta! Monet antavat paljon pienempiäkin hoitoon.
VastaaPoistatoisethan työntävät lapset päiväkotiinkin ihan pienenä.
ja noista lääkäreistä sen verran, että eivät ne aina ole päteviä. olen varma että olet hyvä äiti ja tiedät itse mitä teet milloinkin! <3
toivottavasti pojan vatsa tottuu d-vitamiiniin.
hyvät syksyn jatkot, minää seurailen blogiasi:)
En sano tuohon juuta enkä jaata :D Jokaisella äidillä on kasvatusmetodinsa ja suurinosa minun tutuistani kyllä on laittanut lapsensa hoitoon vielä nuorempanakin..
VastaaPoistaEn tunne itseäni huonoksi äidiksi, en todellakaan! jos joku on sitä mieltä niin en voi sille mitään.
Itsepäiväkodissa työskentelevänä ihmisenä voin sanoa, että 11kk paikka ei ole päiväkodissa. Lapsi kaipaa vanhempiaan ja vanhempien läsnäolo on erityisen tärkeetä.
VastaaPoistat.niina
:)
VastaaPoistaJoo toiset laittaa..
MÄkin päiväkodissa sekä perheessä lastenhoitajana oon nähnyt.. mut en jaksa tuomita.. kaikki tyylillään.
Oliver ei pääse/joudu alle 3v päiväkotiin.. itse olen mennyt myös vasta 3vuotiaana ja vaikka eräs blogissaan hihkuu kuinka lapsista tulee mamiksia.. ni paskat sanon mä!
ja mitä siihen matkimiseen tulee niin voin sanoo etten ikinä maailmas haluis matkii toisten perhelämää!! Mä en tartte mallia siihen, osaan ihan itsekin =)
mut kyllä muutamaksi tunniksi voi lapsi mielestäni mennä hoitoon/kävelylle mumminsa kanssa, jonka on nähnyt syntymästä asti.
VastaaPoistaeikä sen takii toista kannata tuomita.. vaik ois miten 3 lapsen äiti.. se ei tee äidistä sen parempaa vaik ois 10 lasta :D
Ootko miettiny että lapsen itku ei aina johdu mahavaivasta. Ehkä teidän lapsella on niin tylsää tai sitä ei hoivata tarpeeksi, jolloin hän itkee ikävyyttään. Turha aina vedota mahavaivoihin
VastaaPoistaTottakai tiedän ettei aina ole masuvaivoista kyse! :DD heh.. mut kyl sen huomaa esim siitä että poika pieruttelee ihan hirmuisesti ja sen yhteydes itkee.. hoivaa poika saa kyllä niin paljon että ei siitä kyllä johdu.. enköhän minä poikani äitinä tiedä milloin poikaani sattuu masuun ja milloin ei.. kiitos vaan mielipiteestäsi :)
VastaaPoistaAika hassua että sanot noin, ja silti et usko että kyseessä on koliikki. Luulisi äidin tietävän ja uskaltaa myöntää asia.
VastaaPoistase ei vaikuta siltä... yleensä koliikki ajoittuu tiettyyn aikaan päivästä.. mä kyl uskallan myöntää ihan kaiken :) mut sanoinkin etten usko.. neuvolaskin sanoivat ettei kuulosta koliikilta.. mut mitäpä se sua liikuttaa hoida omat asias.. älä puutu muiden asioihi :)
VastaaPoistaItteppä pyydät lähettämään kommentteja, ja suomi on vapaa maa sanoa kaiken, mikä mietityttää.
VastaaPoista