Lelujen ihmeellinen maailma..

Nykyään on niin paljon ihania, mielenkiintoisia ja värikkäitä leluja kaupat pullollaan.
Tekisi mieli vaan ostella kaikkia uusia ihanuuksia.
Sillon kun itse olin pieni, niin tottakai lelut olivat ihania ja kivoja, mutta verrattuna uutuuksiin, en voi muutakuin nauraa.
Olihan meillä joo baby born, mutta nykyään nuket jo oppivat puhumaankin!

Tällähetkellä meillä leikitään lähinnä pehmoleluilla.
Oliver tykkää kosketella ja katsella niitä, äiti taas heilutella ;)
Käsi ja sorminuket ovat myös kivoja, kun niillä voi äiti pitää "nukketeatteria".
Kirjoja ei vielä pahemmin ole mutta pari hassua kyllä.
Välillä lueskelen Oliverille, hän kuuntelee ja "katsoo kuvia" välillä vastailee omalla ihanalla kielellään.
Kunhan vähän kasvetaan, niin aletaan lukemaan säännöllisesti iltasatuja.
Tällähetkellä se ei olisi kovin helppoa, kun ruuan jälkeen poika saa tutin suuhun ja menee omaan sänkyyn ja yleensä nukahtaa melko samantien.

Oliver Mimmun (minun äiti) sylissä
Lempilelu "kädessä" <3

Meillä on myös koliikkikeinu, jossa poika keinuu yleensä aamulla pienen hetken, että saan itse syötyä aamiaisen, laitettua itseni valmiiksi  ja pakattua "kerhokassin" valmiiksi, eli n. 15 -20min.
Ei nyt ihan joka aamu kuitenkaan, kun välillä poitsu on saattanut nukahtaa, niin olen saanut rauhassa juoda aamu teen ja heittänyt pakkelit naamaan.
Mutta loppujenlopuksi aika vähän me enää keinua käytetään.
Lempileluna meillä taitaa toimia värikäs sudenkorento, joka rapisee ja helisee.. Ainakin se saa pojan hymyilemään.
Oliver pitää myös siitä, kun hivuttaa liinan hänen kasvojen päältä.
Välillä hän ottaa siitä kiinni ja vetää takaisin kasvojen päälle..

Saimme ystävältäni hauskan fisher pricen tuolin, josta kuuluu ääniä, musiikkia, aakkosia ja numeroita, myös eläimiä ja värejä.
Joo eihän Oliver vielä sitä tarvitse, kun ei istu, mutta eipä tuohonkaan enää kauaa mene, ompahan sitten valmiina odottamassa.

Leikkimatolla poitsu köllöttelee, enimmäkseen tykkää olla masullaan ja hienosti pitää itse  päätään, ei tarvitse tukea päätä kun sylissäkin kantaa, on sen verran jämäkkä.
Luulemme että ei kauaa mene niin saattaa tuo pieni mies kääntyä ja jopa ryömiä, on sen verran "varman" näköisiä nuo liikeet, mutta se jääköön nähtäväksi.

Jee <3

Odotellaan innolla että päästään leikkimään autoilla ;)
Sitä odotellessa... Kauniita unia maailma! :)